LEIMAMERKIT OSAKEKIRJOISSA
Revenue stamps for share issues

Vuosina 1916–1966 (1.5.)  piti Suomessa maksaa leimaveroa osakepääomasta yhtiötä perustettaessa sekä osakepääomaa korottaessa. Veron suoritus (leimamerkkien ostokuitti oli liitettävä kaupparekisteri-ilmoitukseen 1930 alkaen) oli edellytys yhtiön perustamisen tai osakepääoman korotuksen rekisteröimiselle kaupparekisterissä. Yhtiön jokaiseen osakekirjaan kiinnitettävä leimamerkki tai -merkit oli mitätöitävä, mutta aina ei ostettuja merkkejä vaivauduttu edes liimaamaan osakekirjaan. Joskus ostetut arvot eivät täsmänneet, joskus tehty osakeanti jäi viemättä kaupparekisteriin, myös vaikka merkkejä olisi ostettukin. Esimerkkejä osakeantileimaveron tuotosta: 1926 15 218 803 mk, 1927 31 939 295 mk, 1928 51 334 775 mk (1928 koko leimavero 291 Mmk).

Tyypillinen veroprosentti oli 2 % osakepääomasta perustettaessa ja uusmerkinnöissä, mutta rahastoanneissa 6 %. Täydellinen PDF-taulukko verokantojen prosenteista sekä selittävä hallituksen esitys 1937 (PDF). Lisäksi oli verovapaitakin (2) jaksoja (esim. maksulliset korotukset ja perustamiset ilmoitettu 1.6.1956–31.5.1959). Viimeisin leimaverolaki (OA) annettiin 6.8.1943 (no. 662/1943, muutettu), ks. §§ 33–44. Yhtiö itse ei aina maksanut leimaveroa, sillä antiehtojen mukaan se saattoi olla osakkeen merkitsijän velvollisuus (ks. kuitti, 2). Leimavero vaikeutti kuitenkin yritysten pääomanhankintaa ja oman pääoman inflaatiokorjausta ja mm. siksi OA-leimaveron kannosta luovuttiin 2.5.1966 alkaen (laki 230, 6.4.1966), mutta vasta vuoden 1968 lopulla osakepääoman leimavero kumottiin kokonaan (laki 747, 31.12.1968).

Jos osakkeen nimellisarvon korotus (miltei poikkeuksetta rahastoannissa) tapahtui leimaamalla uusi nimellisarvo olemassaolevaan osakekirjaan, eikä uusia annettu, korotusta vastaava osakkeen leimavero piti maksaa kiinnittämällä yhtiön toimesta vanhaan osakekirjaan lisää leimamerkkejä. Lisäleimaveroja voi olla useitakin rahastoanteja varten, kuten näissä osakekirjoissa: 1, 2, 3.

Jos uusi osakekirja oli annettu vaihdossa toiseen, jo leimattuun osakekirjaan, ei uutta leimaveroa kuulunut maksaa. (Tilanne oli vastaava, jos vanha osakekirja oli annettu ennen 1916, tai jos osake oli valtion/kunnan.) Näissä tapauksissa osakekirjaan tehtiin, alkuvuosia lukuunottamatta, asiasta merkintä. Lain 413/1929 (70 §, HE 26/1929 II) mukaan tuli myös mahdolliseksi hakemuksesta suorittaa yli 5 000 mk:n leimavero rahassa lääninkassaan. Kuvat: 1, 2. Leimamerkit (myös osakeantimerkit) sai ostaa postikonttoreista. Osakkeiden omistuksen siirtoleimaveroa ei tässä artikkelissa käsitellä; esimerkkejä lomakkeista: 1, 2.

Tämän artikkelin perusfaktat ovat paljolti B.-E. Saarisen (BES) teoksesta Suomen ja Ahvenanmaan leimamerkit ja leimapaperit – erikoisluettelo 1998. LaPe:n postimerkkien erikoisluettelossa yleisleimamerkit (ei osakeanti-) ovat mukana. LaPe:n hinnat ovat usein alhaisempia kuin BES:n. Vanhojen osakekirjojen keräily (skripofilia) on oma harrastuksensa. Lue siitä lisää Osakekirjakeräilijät ry:n sivuilta. Pörssitiedon luettelo ja kuvia keräilyosakekirjoista löytyy täältä. Tekijällä on myytävänä joitakin leimamerkein varustettuja osakekirjoja; tiedustelkaa. Irrallisia käytettyjä osakeantimerkkejä näkee harvoin.


AIKA ENNEN 1916
Leimavero (stämpelskatt) oli aikoinaan valtion tärkeä tulolähde. Vero perittiin viranomaisten päätöksistä, jotka tarvittiin erilaisten lupien saamiseksi, ja käsittelystä. Ruotsissa leimavero otettiin käyttöön 1660 ja Suomessa käytäntö jatkui entisenkaltaisena Venäjän vallan aikana. Silloin veromuoto oli niin tärkeä, että Suomen Leimakonttorilla oli oma kirjapainonsa. Sen tuotantotoiminta oli kuitenkin ulkoistettu ja 1923 paino siirrettiin Suomen pankille. Pitkään käytettiin vain ns. leimattuja papereita, arkkeja, joiden reunoihin oli valmiiksi painettu arvomerkintöjä leimaveron eri määrillä, taikka (ennen 1865) käsileimoja ja värittömiä koholeimoja. Suomessa otettiin 1865 leimapaperien rinnalla käyttöön irrallisia leimamerkkejä (stämpelmärke). Kaikkien leimamerkkien myynnistä luovuttiin 31.12.1993 ja käytöstä 28.2.1994 (L 1080/93 § 69). Itse leimavero on nykyään korvattu esim. osakkeiden varainsiirtoverolla kaupoissa.

Ennen 1916 osakeyhtiöiden perustamisesta tai osakepääoman korottamisesta ei peritty pääomasta riippuvaista (eikä muutakaan) leimaveroa. Silti tunnetaan joitakin osakekirjoja (yleisin Torneå Ångsågs ja Syvänniemi 25.11.1899 sekä Petäjäkangas ja Tamfelt), joissa on leimamerkit. Yleensä niistä on maksettu leimaveroa 1/1000 siksi, että ne on esitetty asiakirjoina tuomioistuimelle tai viranomaisille. Tämä käytäntö jatkui 1900-luvulla. Yksityisten liikkeelle laskemista obligaatioista perittiin sen sijaan aikoinaan aina leimaveroa, esim. 1871 (väritön koholeima oikeassa yläkulmassa ja kolme leimaa vasemmalla) ja 1929.


YLEISET (TAVALLISET) LEIMAMERKIT
Korotettujen osakepääomien ja uusien osakeyhtiöiden leimaverotus alkoi 1.1.1916 pörssin ylikuumentumisen vuoksi (asetus no. 89, 24.12.1915; ensimmäinen laki no. 270, 19.12.1921, HE 32). Vuoden 1922 tammikuun viimeiseen viikkoon asti käytettiin tähän tarkoitukseen tavallisia leimamerkkejä. Niiden voimassaoloajasta. Kaikissa julkaisuissa vuoden 1928 julkaisuun asti esiintyy hammaste-eroja ja jokaisessa julkaisussa on nurinpäisiä vesileimoja. Alkuvuosia lukuun ottamatta 1935-malliset siniset pienet merkit painettiin (1962 asti) vesiliukoisella värillä. Luettelo kaikista osakekirjoissa käytettyjen leimamerkkien nimellisarvoista. Osakekirjoissa kysymykseen tulee kaksi leimamerkkien yleisjulkaisua:

1895, 25 eri arvoa 0,05–10.000 mk (BES no. 99–123). Penniarvot keltaruskeita, markka-arvot sinisiä. Kaikki saman kokoisia. Kuvat 1, 2, 3, 4, 5. Ks. myös OA-päällepainama 25 mk 1923.
1920, 25 eri arvoa 0,05–10.000 mk (BES no. 124–148). 0,05–5 mk pienikokoisia, 8–50 mk suurikokoisia. Penniarvot ruskeita, 1–50 mk sinisiä. Tätä korkeampiakin arvoja esiintyy ilman päällepainamaa osakekirjoissa, vaikka ei pitäisi koska ne arvot ilmestyivät vasta samaan aikaan kuin vastaavat OA-merkit. Siirtymäaika? Yksityiskohtainen taulukko. Leimakonttorin kirjeitä. Kuvat 1, 2, 3, 4. Ks. myös päällepainama 1922.

OSAKEANTIMERKIT (OA)
Tavallisia leimamerkkejä, joihin on lisäpainettu "Osakeanti Aktieemission" tai (vuodesta 1947 alkaen) "Osakeanti Aktieem.". Käytettiin vain osakekirjoissa. Eri pääjulkaisuja on viisi ja ainakin vanhan markan OA-merkit säilyttivät kaikki kelpoisuutensa rahanuudistukseen asti. Merkit painettiin Suomen Pankin Setelipainossa. Virhepainamia ei tunneta. Näille leimamerkeille BES on antanut luettelossaan oman numerosarjan. Tavallisin arvo on 20 mk, koska osakkeiden nimellisarvot olivat pitkään yleisesti 1.000 mk ja liikkeellä oli yleensä yhden osakkeen kirjoja. Osakekirjakeräilijöillä ei juuri olekaan korkeita osakelitteroita. Osakekirjoissa näyttää käytetyn joskus harvoin tavallisia (yleisiä) leimamerkkejä: 1, 2, 3, 4.

Vuoden 1948 OA-mallista BES on pystynyt hinnoittelemaan vain kolme arvoa. Viimeisestä OA-mallista Saarinen kirjoittaa: "On hyvin todennäköistä, että kaikkia arvoja ei käytetty ... Lyhyestä käyttöajasta johtuen moni arvo on todennäköisesti hyvin harvinainen. Tässä vaiheessa hinnoitteleminen ei ole mielekästä." Kaikki ilman hintaa eivät silti ole harvinaisia.

1922 A. 20 eri arvoa 0,20–2.000 mk (BES no. 1–18, ynnä 20 ja 25 p). Kuului käyttää 1.1.1922 alkaen. 0,20–5 mk pienikokoisia. Värit kuten 1920 ed. Yksityiskohtainen esitys. Kuvat 1, 2, 3, 4, 5, 6.
B. Perusmerkki 1895-julkaisusta, 1 arvo 25 mk (BES no. 54), sininen. Kuva 1. Näkee Vakuutusyhtiö Turvassa (päivätty 1.5.1928). BES (jonka irtomerkki ei näytä olevan Turvasta) ja Harald Olander 1969 pitivät tätä merkkiä 1941 ilmestyneenä. Jukka Sarkki on 2008 kuitenkin osoittanut (PDF), että se ilmestyi viimeistään 1928. G. Kockin lisätutkimukset viittaavat siihen, että merkki kuuluu 1922-julkaisuun, vaikka myöhemmin ilmestyi myös uuden mallinen 25 mk (kuvat oik.).
Suomen Leimakonttori toimitti 3.2.1923 postihallitukselle 1.000 kpl 25 mk merkkejä OA-päällepainettuina. Koska leimakonttori ei ollut vastaanottanut minkäänlaisia 25 mk leimamerkkejä lisää 4.1919 ja 12.1925 välillä, nuo 1.000 merkkiä on oltava mallia 1895. Tämä OA-päällepainatus on siis teetetty leimakonttorin varastossa jo olleisiin 25 mk merkkeihin (koko varasto 81.000 kpl 31.12.1922 ja 81.900 kpl 31.12.1926). 12.12.1925 setelipaino luovutti 10.000 ja 21.11.1927  36.000 OA-merkkiä leimakonttorille (jonka varastossa niiden pohjamerkit eivät olleet ensin olleet). 3.1.1927 leimakonttori toimitti postihallitukselle 10.000 kpl 25 mk OA-merkkejä.
TURVAn osakeanti 1928 oli rahastoanti 1:1.  4.000 uutta osaketta annettiin ja leimavero oli tilapäisesti 2 % (5 mk/osake). Jos esim. puolet uusista osakkeista olisivat olleet viiden litteroina (1942 annissa yhtiö antoi 301 viitosta ja 495 ykköstä), 25 mk leimamerkkejä olisi tarvittu 400 kpl. Koska yhtiö 1928 antoi kymppejäkin, on uskottavaa, että leimakonttorin 1923 postille toimittamasta erästä vanhanmallisia merkkejä oli Turvalle riittävästi jäljellä tätä harvoin käytettyä arvoa. Mainittakoon, että kun osakkeen nimellisarvo 1934 kaksinkertaistettiin antamatta uusia osakekirjoja, vuoden 1928 viitosiin liimattiin toinen 25 mk leimamerkki, mutta nyt uutta pohjamallia 1920. (Vuoden 1915 viitosissa se on ainoa merkki.)
1928, 18 eri arvoa 1–2.000 mk (BES no. 19–36). 1–50 mk ultramariini, 100–2.000 mk (eri koko ja painomenetelmä (kaiverre-syväpainoa, muut kirjapainoa)) ruskea (samoin 1935). Vesileima kruunu. Valtioneuvoston päätös uuden merkkimallin vahvistamisesta. Päätelmiä toimitusajankohdasta. Kuvat (mallit 1928 tai 1935) 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10.
1935, 14 eri arvoa 0,40–2.000 mk (BES no. 37–50). 0,40 mk ruskea (saman näköinen kuin malli 1922), 1–50 mk sininen (paljon vivahteita, väri lisäksi vesiliukoinen). Muutoin merkkien ulkonäkö on entinen. 300 mk ilmestyi vasta 1948, mutta päällepainama ei silti olisi(?) mallia 1947. Uusi ruusuvesileima (malliin 1963 saakka) sekä muutamia arvonmuutoksia. Vesileima on vaikea selvittää, ellei arvosta tai käyttövuodesta voi johtopäätöksiä tehdä, eikä se pienissä merkeissä ole edes täydellisenä.
1943, 1 arvo 5.000 mk tunnetaan (vastaa BES no. 72); voi olla muitakin. Pohjamerkki kuten 1948, mutta OA-lisäpainama kuten 1935. Erikoisartikkeli. Kuva 1.
Tunnetaan vain Oy Kyro Ab:n 100 osakkeen osakekirjoissa vuodelta 1946. 27.6.1946 yhtiökokous päätti korottaa osakepääomaa 27:stä 35 Mmk:aan antamalla 8.000 uutta osaketta, jotka päivättiin 27.6.1946 (korotustoimenpiteet olivat siis etukäteen loppuun valmisteltuja). 5.7.1946 yhtiö maksoi Kyröskosken postitoimistoon OA-leimamerkeistä seuraavasti: 63 kpl à 7.000 mk, 163 kpl à 700 mk ja 70 kpl à 70 mk. Merkkien arvot ei kuitissa eritellä. Uudet osakekirjat olivat 100, 10 ja 1 osakkeen litteroina ja kunkin osakkeen nimellisarvo 1.000 mk. Po. pohjamerkki on mallia, joka aikaisempien lähteiden mukaan ilmestyi vasta 1948. Päällepainama taas on vanhaa, ennen 1947 käytettyä mallia. Tähän aikaan leimaverokannat olivat 2 ja 6 %. Ilmeisesti kysymys on annista, jossa merkintähinta oli 3.500 mk osakkeelta. Oy Kyro Ab suoritti vuonna 1946 omaisuudenluovutusveronsa luovuttamalla lain 1124/44 18 § mukaisesti muiden yhtiöiden osakkeita, ei omia. Olettamus tässä on, että Kyro rahoitti nämä osakeostoksensa omistajilleen suunnatulla osakeannilla.
1947, 11 eri arvoa 1–100 mk (BES no. 55–64 +2 mk). Pohjamerkit (100 mk iso) kuten 1935, mutta ruotsinkielinen lisäpainama "Aktieem." ja suurempi kirjasinkoko. Tämän tyypin 100 mk ei näy usein. Tässä sarjassa on myös 2 mk OA-leimamerkki, joka puuttuu Saarisen luettelosta. Mallin 1947 sinisiä pikkuarvoja käytettiin täydentämään 1948-julkaisua (vrt. julkaisujen arvot) vielä 1962. Kuvat 1, 2, 3, 4, 5.
1948, 10 eri arvoa 100–25.000 mk (BES no. 65–74). Vrt. 1943. Kaiverre-syväpainettuja. Kaikki arvot erivärisiä, mutta samannäköisiä ja -kokoisia. Kuvat 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7.
1962 Pienet perusmerkit 1–50 mk (9 eri arvoa) mallia 1947 painettiin vuonna 1962 ilman "markkaa mark" -tekstiä tulevan rahanuudistuksen vuoksi. Ei toistaiseksi tunneta osakeanti-lisäpainamalla.
1963, 21 eri arvoa 0,01–250 mk (BES no. 75–95, mutta ks. luetteloa; 5 mk merkin väri on ruskeanharmaa t. sepia). Kaikki arvot erivärisiä, pennimerkit pienikokoisia, markka-arvoissa kaksi ulkonäkötyyppiä, A ja B. Vanhan markan leimamerkit säilyttivät käypäisyytensä 31.12.1962 jälkeenkin (L 277/62 § 4), mutta sekakäyttöä saman annin samassa osakekirjassa ei tunneta. (Ks. myös VNP 557/62 § 2 koskien osakekirjojen merkitsemistä.) Kuvat 1, 2, 3, 4, 5, 6.


ARVOPAPERILEIMAUS 1946
Kaikissa ennen vuotta 1946 annetuissa osakekirjoissa, jotka olivat silloin voimassa, pitää olla punainen leimausmerkki. Se on tarkastusmerkki, koska mitään veroa ei kannettu. Tämä arvopaperileimaus on seikkaperäisesti selostettu erillisessä artikkelissa. Valtiolle menetetyistä osakkeista ei maksettu uutta osakeantileimaveroa (§ 68).


ULKOMAINEN LEIMAVERO
Ulkomailla esiintyy leimapaperin ja leimamerkin välimuotoa: "leimamerkki", joka painettiin suoraan asiakkaan asiakirjaan, kuten osakekirjaan. Esimerkit Ruotsista ja Ranskasta. Tämäntyyppisiä leimoja saattaa löytää myös suomalaisista osakekirjoista, jotka ovat olleet kaupan kohteena ulkomailla, kuten tässä Suomen Sokerin osakekirjassa (Alankomaat). Tämän kuvan Finska Sågbladsfabrikin osakekirjassa on ruotsalainen liimattu leimamerkki kaupan tai viranomaiskäsittelyn vuoksi. Samoin Borgå-Kervo Jernvägin (1872, Tanska) ja Stockmannin obligaatiossa.


ARTIKKELEITA
J. Sarkki. Erikoisleimamerkit. Abophil 3/1992 (ei 1991 kuten BES:ssä), s. 136.
B.-E. Saarinen. Osakeanti-Aktieemission. Abophil 6/1997, s. 12.

Postimerkkiliikkeiden osakekirjoja.  Väärennettyjä suom. leimoja,  saksalaisia,  maailma.
Majlund, Salli sekä muita artikkeleita väärenteistä ja aitouttajista.
Yhteystietoja.  Tämän sivun osoite on: www.filatelia.fi/articles/leimamerkki.html

1895

1895

1920

1920

1922

1922

1922

1922

1922

1922

1922

1928

1928

1935

1935?

1935

1943

1947

1947

1948

1948

1948

1963

1963 A

1963 B