HELSINGIN AJONEUVOREKISTERI
1912–24,  JOHDANTO

Linkit itse autoluettelosivuihin:
1912–13 numerot.  —  1912–13 nimet.  —  1924 numerot.  —  1924 nimet.  —  1924 automerkit.
Triangle Motor Co., Turku  —  BMW E3 ja E9.  —  Bil-Bol -juliste.

Kokoonpano on Copyright © G. Kock 2009–2011
 

Ennen 1920-luvun alkupuolta Suomen eri kaupunkien poliisilaitosten liikenneosastot pitivät oman alueensa ajoneuvoista rekisteriä ja antoivat autoja varten kaupunkikohtaiset numerokilvet. Tiettävästi rekisteröiminen Helsingissä aloitettiin 1907: järjestyssäännöt 1907 ja 1911. (Ainakaan ennen 1907 autoilla ei ollut mitään rekisterikilpeäkään.) Kuitenkin ensimmäiset säilyneet poliisin luettelokirjat ovat vuodelta 1912 ja 1913. Tiedot sotavuosilta 1914...18 puuttuvat arkistosta. Seuraavat kirjat (3 ja 4) käsittävät autorekisteriä 1919–20 ja viimeinen 1924, yhteensä viisi. Kirjat pidetään kansallisarkistossa, jossa sarjamerkit ovat Bh III 1...5, Helsingin poliisilaitoksen liikenneosasto.

Mainitut rekisterikirjat sisältävät yksityiskäytössä olevat autot sekä lisäksi kymmenkunta koekilpiä. Ilmeisesti mukana on 1912–13 sekä henkilö- että kuorma-autot. Takseista oli omat luettelot (jotka eivät ole KA:ssa). Jokaisessa kirjassa on alussa omistajan nimen mukainen karkea aakkosellinen hakemisto ja sen jälkeen rekisteröimisnumerojärjestyksessä tiedot autojen omistajista katuosoitteineen (myös tallien) ja puhelinnumeroineen, sekä ajoneuvorekisterin oikealla aukeamalla nimi- ja osoitetiedot kunkin auton kuljettajista (körsvennerne). Joitakin maaseutuautoja esim. Lohjalta on myös viety näihin Helsingin kirjoihin. Vuosien 1912–13 kirjoista voi päätellä, että omistajat eivät yleensä itse ajaneet autoaan. Hoito ja ajaminen oli ammattityötä ja omistajilta ilmeisesti usein puuttui ajokorttikin, joten he palkkasivat kuljettajia.

Seuraavana vuotena edellisen voimassa olevat omistajatiedot siirrettiin järjestysnumeroita säilyttäen uuden vuoden kirjaan. Auton rekisteröinnin päivämäärää ei siinä ole, mutta vuoden 1913 kirjan sisäkanteen on merkitty tilasto henkilö- ml. kuorma-autojen lukumäärän kehityksestä Helsingissä*. Tästä voi ehkä päätellä milloin auton rekisteröiminen on tapahtunut; sekä oheisen nettiluetteloni osalta milloin vuosi 1913 alkaa. Poliisin kirjan numerosarakkeessa luetteloidaan lisäksi saman omistajan muut autot, mutta tämä selviää myös nimien mukaisista nettilistoistani. Koko Suomessa oli 1922 1 131 henkilöautoa ja 1924 jo 4 200.
*Valitettavasti nämä vuosilukurivit heittävät +1 vuodella Helsingin kaupungin tilastokirjoissa esitettyihin määriin nähden. Koska em. lukuni ovat vuoden 1913 rekisterikirjasta ja päättyvät 1912:aan, niiden luulisi esittävän kunkin vuoden lopun tilanteen, sillä 1913-kirjassa vuoden 1913 aloitustilannehan olisi ollut tiedossa. Kaupungin tilastokirjoissa sanotaan nimenomaan, että niiden luvut ovat kunkin vuoden lopun. Oudon laskun 1911>1912 selitys on ehkä alaviitteessä 2). 1925 kirjasta ilmenee selvästi, että 1910 (tai 1911) tieto 148 yksityistä sisältää myös kuorma-autoja. Niitä eroteltiin tilastoissa 1915 alkaen.

1. maailmansodan aikana takavarikoitiin autoja sekä myytiin Venäjälle eikä uusia juuri tuotu Suomeen. Sen jälkeenkin polttoainepula ja ajoneuvojen käyttörajoitus estivät kantaa elpymästä. 1919–20 kirjassa poliisi on, ehkä sotakadon vuoksi, uusinut täysin koko omistajanumeroinnin ja autojen kilpiäkin on kai täytynyt vaihtua. Omistajien numerointi on 1924 (ks. sitä nettilistaa) sama kuin 1919–20. Autojen rekisteröinti siirrettiin valtioneuvoston päätöksellä 18.5.1922 (PDF) kaupunkien poliisilaitoksilta lääninhallituksille, ja siitä alkaen ja viimeistään 1923 kilvet vaihdettiin uudenlaisiin (ks. kuvaa alh.). Kilven yläpuolella oli erillinen pieni verokilpi. HAK:n säilytyksessä on runsaasti näitä rekisterikantakortteja. Mutta vielä 1924 Helsinki siis piti jonkinlaista omaa tai rinnakkaista luetteloaan (vrt. em. VNP 14 §), jossa nyt ensimmäistä kertaa on mukana tieto auton merkistä ja valmistusnumerosta. Tavallisimmat merkit olivat Fiat 59 ja Ford 56 kpl 342:sta tunnetusta.

Ajoneuvorekisterin numerointi on ilmeisesti uusittu kokonaan myös aikaisemmin, ehkä juuri ennen 1912, ja kaupungin tilastokirjan mukaan yksityisautojen rekisteröity lukumäärä romahtaa vuoden 1911  237:stä 164:aan 1912. (On toki mahdollista, että kirjan rekisterinumero ei olisi sama kuin auton (kirjassa näin ollen mainitsematon) tunnusmerkki. Nimittäin tietääkseni Helsingin kilpien ulkonäkö ja värit olivat muuttumattomia aina vuoteen 1922 asti, joten miten niitä on voitu kaikki vaihtaa?) Esim. Hjalmar Linder tiedetään 1910 ostaneen Rolls-Roycen, joka sai rekisterikilven 361 H-fors (ks. kuvaa alh.) [Kaarna SAHK 1989 s. 37]. Sinä vuonna Helsingissä oli kuitenkin vain 76 (tai 148) yksityistä autoa, sisältäen kuorma-autot, mutta kenties ajoneuvot aikoinaan rekisteröitiin myyjän kaupungissa. Missä on virka-autot? Ehkä ulkopaikkakuntalaisia omistajia ja käytöstä poistettuja ajoneuvoja oli 1912 karsittu Helsingin henkilöautorekisteristä, sillä Hjalmar Linderin nimi ei esiinny säilyneissä kirjoissa. Hän muutti pysyvästi ulkomaille vasta sisällissodan aikoihin. Ennen maailmansotaa Suomessa oli myyty noin 1 000 ajoneuvoa, joista suurin osa Nikolajeffin toimesta. Sodan aikana hän osti niitä takaisin ja vei Venäjään.

1912-luettelossani "On kuljettaja" tarkoittaa, että ko. auton kohdalla on rekisteröity kuljettaja. Omistaja on kuitenkin saattanut myös itse ajaa autoaan. Vain muutamassa tapauksessa poliisi on nimenomaan kirjoittanut: "Kör automobilen själv". Joskus ei ole kumpaakaan merkintää. 1924-luettelossani "Myös 1912" tarkoittaa, että sama omistaja esiintyy myös vanhassa ajoneuvorekisterissä. Mainittakoon, että Helsingin ensimmäiset naispuoliset autonomistajat löytyvät 1912–13 numeroilla 80 ja 87, 143, 163, 166 ja 233, 248 sekä 276.

Juha Kaitainen työskentelee vastaavankaltaista luetteloa Turusta vuodesta 1911 alkaen, ja siellä näyttää olevan enemmän tietoa saatavissa. Muistakin maakunta-arkistoista saattaa löytyä mielenkiintoisia autorekisteriasiakirjoja. Ks. myös: Ulla-Maija Sornikivi Yhdeksän vuosikymmentä liikenteen turvallisuutta AKE 1996 ss. 233–271 Autojen rekisteröinti, sekä Kalevi Karesuo "Fiude" Sata vuotta helsinkiläistä autokauppaa 2004. Kun automobiili 1908 oli vielä kaikille uusi Karl Fazer innostui valmistamaan karamelleja nimellä Hyrysysy. Kääre autokuvineen on tässä nähtävissä.
 

Rene Levoll, Tehnikamuuseum, Viro, kertoo, että kesällä 1917 Adolphe Kégresse saapui Petrogradista Helsinkiin keisari Nikolai II:n autolla Delaunay-Belleville SMT (Sa Majesté le Tsar). Syksyllä 1919 auton omisti suomalainen insinööri A. Floessel, Konstantininkatu (Meritullinkatu) 14. Hän möi sen Ruotsiin, missä auto 12.11.1919 sai tunnuksen A3706. (Keisarin palveluksessa ollut ranskalainen Kégresse, joka pakeni kotimaahansa 1917, oli kuuluisa autoinsinööri.) Ilmeisesti tämä oli sama Delaunay-Belleville (vm. 1912), joka tuotiin junalla Helsinkiin keisarin vierailua helmi-maaliskuussa 1915 varten.

KARL FREDRIK TAXELL (1860–1934)
Vanhanmallisen rekisterikilven (200 H-fors) perusteella kuvan (iso tiedosto!) auton omistaja voisi olla Ariman lasitehtaan (Pusula) omistaja (bruksegare) Karl Taxell, joka oli saanut ruukin apeltaan Alfons Alftanilta. (Noteeraa kuitenkin Linder-huomautus ylhäällä!) 1911 Walfrid Alftan, Karl Taxell, Willy von Bonsdorff ja Allan Röneholm perustivat kuuluisan Alftan-yhtiön, mm. Bosch-tuotteiden Suomen maahantuojan. Auton järjestysnumero on rekisteröity 1912 ja valokuvan automobiili on melko varmasti tunnistettu*.Tässä kuvassa omistaja ei itse taida ajaa.
*Vintmanin (The Surrey Vintage Vehicle Society) selvityksen mukaan auto on ilmeisesti iso Benz jaksolta 1911–12, mutta malleja oli silloin n. 25 erilaista. Korityyppi on Tulip Phaeton ja silmiinpistävät navat ja pinnat Rudge-tyyppisissä pyörissä rajaavat pois amerikkalaiset autot.

Tämä sivu:  www.filatelia.fi/dx/cars/index.html